JÄNNÄN ÄÄRELLÄ

… On nimittäin oltu viimeisen viikon sisällä.

Kun kolmekymmentä ikävuotta kalahti plakkariini lauantaina, sain viettää pitkään aikaan kivoimman ja tapahtumarikkaimman päivän rakkaiden ihmisten seurassa. Minulla ei ole ollut synttärijuhlia vuosiin, mutta nyt sellaiset järjestettiin äidin ja muun perheen suosiollisella avustuksella. Ja oli ihan mahtavaa!

Henkinen ja fyysinen tasapaino eivät järkkyneet uuden vuosikymmenen myötä – olen tainnut koko vuoden henkisesti valmistautua kolmekymppisyyteen, eli lokakuun loppu ei tullut siinä mielessä ollenkaan varkain.

Blogin kirjoittaminen on jäänyt puolentoista kuukauden ajalta kokonaan, enkä oikeastaan edes tiedä miksi. Kamera on jäänyt kotiin viikko toisensa jälkeen, eikä vähiten siitä syystä, että koiraviikarin ulkoilutukseen tarvitaan yleensä koko aistikapasiteetti ja kaikki kaksi kättä, sen verran vikkelästä kaverista on kyse. Jos huomio herpaantuu hetkeksikään, on varmasti koko hihnan mitalta solmussa, tai pentu napostelee maasta esimerkiksi jäniksenpapanoita (joita esiintyy runsain mitoin Helsingin puistoissa).

Viime viikolla rakas puolisoni otti blogihiljaisuuteni puheeksi. Hänen mielestään minun pitäisi palata näppiksen ääreen, koska nautin bloggaamisesta niin paljon. Ja oikeassa onkin, tunteehan hän minut. Niinpä yritän jatkaa kirjoittelua, olkoonkin harvakseltaan, kunhan jatkan.

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, viikon sisään toisen kerran jännän äärellä on oltu tänään aamulla, koska ensilumi. Ensimmäinen jännitysmomentti siksi, että alla oli kesärenkaat. Toinen, hieman iloisempi, siitä syystä, että pieni koira meinasi haljeta innosta ja jännityksestä juostessaan lumessa kahdeksikkoa. Nyt se vetää sikeitä keskellä lattiaa, epäilemättä vain vetääkseen vastaavat rallit kohta uudestaan. Sellaiset jännät tänään. 🙂

FOLLOW MY ADVENTURES: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *