KUN EI MENE IHAN PUTKEEN

Tilasin ensimmäistä kertaa netistä silloin, kun luottokorttinumero näpyteltiin tärisevin käsin hieman hämärältä vaikuttaneeseen nettilomakkeeseen. Sitten sormet ristissä toivottiin pari viikkoa, että lähetys joskus kolahtaa postiluukusta. Tämä oli varmaan joskus vuonna 2006 tai 2007.

Sen jälkeen olen tilaillut isoista ja pienistä nettikaupoista, yleensä oikein hyvällä menestyksellä. En ole kovinkaan kauppauskollinen, eli tilauksia eri verkkokaupoista on kertynyt varmasti muutama tusina.

Yleensä tilaus on mennyt läpi kuten pitääkin, tavarat tulleet enemmän tai vähemmän nopeasti, olleet kuvauksen mukaisia ja ehjiä. Yhden käden sormilla ovat olleet laskettavissa ne kerrat, kun jotain on mennyt pieleen ja olen joutunut selvittelemään jotain tilaukseen liittyvää verkkokaupan asiakaspalvelun kanssa.

Pieni disclaimer tähän väliin – ei ole minulle maailmanloppu, jos en saa tilattua netistä jotain tavaraa, päinvastoin. Käytän mielelläni ja uskollisesti kivijalkaputiikkeja. Tykkään kuitenkin monesti hankkia jotain sellaista, mitä ei ole täällä Pohjolassa saatavilla tai lähimmän kaupan hyllyllä, eli netistä tilaaminen on silloin yksinkertaisinta.

Asiakaspalvelu on kuitenkin sydäntäni erittäin lähellä oleva asia, jonka osaamiseen työurani perustuu. Olen kohdannut jos jonkinlaista asiakasta viimeisen reilun 10 vuoden aikana, ja väitän olevani melkoisen taitava ja ratkaisukeskeinen asiakaspalvelija. Minulle on kunnia-asia, että yritän parhaani asiakkaan pulmien ratkaisemiseksi. Kun sen tekee, asiakas kyllä huomaa, vaikka kaikkia asioita ei voikaan korjata. Vilpitön halu pitää silti olla.

Ammattivalittajia taas en kunnioita yhtään – tämä ihmisryhmä kun on, harmi kyllä, viime vuosina lisääntynyt räjähdysmäisesti. Itse palautteenantajana haluan olla asiallinen ja ystävällinen, sillä tiedän että hyvällä asenteella asiat yleensä hoituvat parhaiten. Ei keksi oikein mitään syytä pahoittaa toisen ihmisen päivää.

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, tämän vuoden puolella nettitilaushommani ovat yllättävän monta kertaa menneet enemmän tai vähemmän metsään.

Asiakkaan tyytyväisyys tuntuu jäävän toisinaan kakkoseksi. Asiakkaita tulee ja menee, ja jokaista on tietysti mahdotonta miellyttää. Halusin kirjoittaa tästä aiheesta silti, koska tiedän etten ole kokemusteni kanssa yksin. Ymmärrän, että nettikauppa kasvaa ihan hurjaa vauhtia, mutta tuntuu että monessa paikassa hieman liiankin nopeasti.

Tässä muutama kerta viime kuukausilta, kun tuli mietittyä sitä kuuluisaa “miten meni noin niinkun omasta mielestä”-lausahdusta. Yritin tehdä näistä mahdollisimman lyhyitä ja ytimekkäitä – siinä onnistumatta. Be warned!

Boozt. En ole koskaan tilannut Booztilta mitään, mutta yhtenä päivänä huomasin, että heillä on yhtenä maksuvaihtoehtona mahdollisuus maksaa SAS:n Eurobonus-pisteillä.

Minulla oli niitä kovaa vauhtia vanhenemassa, eli tuumailin tämän olevan kiva vaihtoehto käyttää roikkuvat pisteet pois, koska matkoja SAS:illa ei ole näköpiirissä.

Klikkasin kivan paidan ostoskoriin ja pääsin maksuvaiheessa melkein loppuun saakka. Ilokseni huomasin, että minun pitäisi maksaa luottokortilla vain pari hassua euroa pisteiden lisäksi.

Maksun viimeisessä vaiheessa pisteillä maksaminen tökkäsi – ruutuun pomppasi pyyntö olla meilillä yhteydessä palvelun Booztille tarjoavan tahon tukeen.

Kummastelin vähän, mutta laitoin heti meiliä menemään jotta saisin haluamani tuotteen tiettyä päivää varten. Sain automaattivastauksen, jossa luvattiin palata vuorokauden sisään asiaan.

Odottelin muutaman päivän, ja kun mitään ei kuulunut, laitoin asiasta viestiä Booztin omaan asiakaspalveluun meilillä. Odottelin jälleen muutaman päivän, ilman mitään vastausta.

Odottelisin varmaan vieläkin, ellen olisi semikäärmeissäni postannut kommenttia Booztin uusimpaan Instagram-kuvaan. Minuun otettiinkin pian yhteyttä yksityisviestillä, jossa ystävällinen tyyppi – ei kuitenkaan Suomen asiakaspalvelusta, johon olin alunperin yhteydessä – otti asian hoitaakseen. (Suomen asiakaspalvelusta ei muuten koskaan kuulunut takaisin mitään.)

Tai no, hoitaakseen ja hoitaakseen – loppuviimeksi tulos oli seuraavanlainen: en saanut haluamaani tuotetta. Eurobonus-pisteillä ja luottokortilla yhdessä maksaminen ei alkanut toimia, vaikka minulle näin väitettiin kolmeen eri otteeseen.

Kukaan ei tuntunut haluavan selvittää sen pidemmälle, missä vika piilee – tarjouduin lähettämään screenshotteja tai muita tietoja kaksi kertaa, kerroin millä selaimilla ja asetuksilla olin kokeillut, suurin piirtein myös missä asennossa tähdet olivat ja missä kohtaa kuu kiertoaan oli.

Missään vaiheessa ei oltu kiinnostuneita hoitamaan asiaa jotenkin muuten maaliin. Tai tekemään edes jotain sen eteen, jos ei sillä alkuperäisellä tavalla niin jollain toisella.

Minä totesin että en ole heillä töissä, joten enemmän ajan kuluttaminen tähän saagaan ja yhden paidan eteen ei ole sen arvoista. Ne kuuluisat viimeiset sanat sanoin omassa päässäni ja nyt täällä: en tule asioimaan Booztilla enää toista kertaa.

Calzedonia. Tämä ei varsinaisesti ollut nettikauppaostos, mutta haluan listata sen koska olin asiakaspalveluun yhteydessä meilitse jälkikäteen.

Reklamoin Splitistä Calzedonian liikkeestä ostamistani leggingseistä, joiden “tekonahka”-pinnoite irtosi kämmenen kokoiselta alueelta kahden ensimmäisen käyttökerran aikana.

Tarjouduin lähettämään kuvia ja ehdotin, josko kyseessä olisi valmistusvirhe – aiemmin omistamani samanlaiset leggarit palvelivat vuosia.

Toivoin kieltämättä saavani joko hyvityksen tai vaikka uuden tuotteen, onhan Calzedonialla sentään verkkokauppa (vaikka se ei Suomeen toimitakaan).

Sain muutaman meilinvaihdoin jälkeen ykskantaan vastauksen, että ei tarvitse lähettää kuvia, ja voin vaihtaa kyseisessä liikkeessä tuotteen uuteen kahden vuoden takuuaikana. Olin juuri selittänyt, että kyseessä oli lomamatka ja se olisi käytännössä mahdotonta.

Asia jäi siihen – olihan ostamani tuote tietty edullisimmasta päästä ja pyyntöni ei ehkä olisi ollut suoraviivaisin toteutettava, mutta osoitti käytännössä, miten vähän yhden asiakkaan ongelman ratkaiseminen tai tyytyväisyys näemmä kupissa painaa.

Deciem. The Ordinaryn ihonhoitotuotteet ovat saavuttaneet ihan massiivisen suosion viimesyksyisen lanseerauksensa jälkeen. Niitä on saatavissa esimerkiksi Asokselta, Victoriahealthilta, Lookfantasticilta ja Beautybaysta, mutta Deciemin omilla sivuilla valikoima on yleensä paras.

Tein siis tilauksen yrityksen omilta sivuilta 6.4. Olisinpa ennen tätä lukenut muutamastakin eri paikasta, että tilausten volyymin takia heillä on vaikeuksia toimitusten kanssa.

Deciemin tilausvahvistuksessa luki, että lähettämisessä saattaa kestää 5-7 arkipäivää, eli olin vielä ihan iloinen, kun 13.4. eli viikkoa tilaamista myöhemmin sain shipped-ilmoituksen.

Muutaman päivän päästä aloin ihmetellä, kun kuriiripalvelun seurantasivun perusteella paketti ei ollut liikkunut mihinkään.

Parin viikon päästä päätin että joku tässä mättää, ja laitoin viestiä Deciemin asiakaspalveluun. Sain sieltä mystisesti kahden päivän päästä pelkästään uuden shipped-ilmoituksen, en mitään muuta viestiä.

Neljän päivän päästä meiliini kilahti geneerinen “sori”-viesti ja selitykset järjestelmävirheestä, mutta melkoisen tökerösti muotoiltuna. Koko viestistä jäi sellainen maku, että eipä heitä liiemmin kiinnostele.

10.5. paketti viimein saapui, ja minä tein pyhästi päätöksen vältellä Deciemin omilta sivuilta tilaamista kuin rottia.

Vaikka tuotteista pidänkin, ei niitä pitäisi tarvita kuukautta odotella, suurimman osan ajasta täydessä epätietoisuudessa siitä, missä vaiheessa maksamani tilaus mahtaa olla. Epäilen, olisiko paketti saapunut koskaan perille, ellen olisi sen perään itse kysellyt.

Tämän postauksen yläkuvana tämän surullisenkuuluisan Deciem-tilauksen tuotteita. Aion kirjoitella niistä lisää kunhan ehdin kutakin testailla. Jos siellä näkyy jotain kiinnostavaa josta haluaisit lukea, kommenttilomake laulamaan!

FOLLOW MY ADVENTURES: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM