VIIKON PARHAAT 20/17

Meinasipa kokonaan unohtua pistää tämä postaus ilmoille, niin paljon puuhaa ja kivoja juttuja tällä viikolla on tapahtunut. Isoimmista lisää myöhemin, tässä viikon parhaat!

Luontoilmiö on tottakai ollut hiirenkorvien ilmaantuminen puihin! Lempiaikaani vuodesta, ehdottomasti. Torstaina oli ihana astua ulos, kun ilmassa oli aistittavissa jo kesän lämpöä. Vih-doin-kin!

Tapahtuma. Oli ehdottomasti viikonlopun Hevoset Kaivarissa. Se joka on saanut idean tapahtuman järjestämisestä ansaitsee kyllä kultamitalin ja papukaijamerkin!

Hyvin järjestetty ja mielenkiintoinen tapahtuma, jossa hevoset olivat keskipisteenä ansaitusti. Onhan suomenhevonen iso osa Suomen historiaa ja alkuperäisrotu, jonka ei soisi koskaan kuolevan sukupuuttoon.

Ikuisen heppatytön sydäntä lämmitti väenpaljous ja varsinkin uskomattoman taitavat keppariratsastajat, jotka viilettivät pitkin keppariareenaa into pinkeänä. Hevosharrastus on ollut minulle mielettömän arvokas juttu lapsena ja nuorena, ja olen älyttömän kiitollinen, että se on ollut osa elämääni niin pitkään.

Parhaat, mutta samalla ahdistavimmat töllötettävät sattuivat molemmat tälle viikolle. Handmaid’s Tale on saanut suitsutusta joka puolelta viime viikkoina, enkä yhtään ihmettele miksi.

Sarja on mielettömän laadukas ja koukuttava, eikä millään uskoisi että Margaret Atwoodin kirja johon se pohjautuu, on vuodelta 1985. En voi katsoa kuin yhden jakson kerrallaan, koska muuten alkaa ahdistaa liikaa. Ja olen sentään ihminen, joka ei kauhean helpolla ahdistu.

Toinen loistava ankeuttaja oli Netflixin Get Me Roger Stone. Suosittelen katsomaan, jos jenkkien politiikka kiinnostaa. Olen vasta viimeisen vuoden sisään alkanut seurata aihetta enemmän, for obvious reasons.

On samalla äärettömän pelottavaa ja kiinnostavaa, miten kansalle esitetyt poliittiset vaikuttajat ovatkin monesti välillisiä sätkynukkeja, niiden todellisten vaikuttajien pysytellessä suuren yleisön silmissä taustalla.

En tiedä paljoakaan politiikasta ja toki olisi kiva ummistaa silmänsä tuolta kaikelta ja kirjoitella vain kasvonaamioista. Pidän kuitenkin tärkeänä tuoda tänne kivan hömpän väliin myös sivuaskelia pois elämän ja maailman ei-hömpästä.

Kiristävän ihon helpottaja. Sunnuntain ja maanantain välisestä yöstä tuli melkoinen painajainen. Ensimmäistä kertaa vuosiin haalin itselleni vatsapöpön jostain, ja viikon alkajaisiksi ensimmäinen vuorokausi menikin sen merkeissä.

Ihonhoito oli sattuneista syistä viimeinen asia mielen päällä, joten tiistai-aamuna peilin eteen hoiperrellessani sieltä katsoi vastaan hilseilevä ja rutikuiva naama. Siispä kovat keinot käyttöön, ja keskiviikkoon mennessä sekä olo että iho alkoivat voida pikku hiljaa paremmin.

Hamstrasin taannoisella Tallinnan-visiitillämme Kaubamajan loistavalta kauneusosastolta näitä Mizonin sheet maskeja. Ihan ei koreankielisistä käyttöohjeista selvinnyt syytä sille, miksi naamioiden pakkaukset olivat aina pareittain melkein samanlaisia, kuten alla olevasta kuvasta näkyy – liekö tarkoitettu käytettäväksi pareittain, peräkkäin vai miten, maskihulluista Korealaisista kun on kyse. Olen kuitenkin käyttänyt näitä yksittäin ja säännöllisen epäsäännöllisesti.

Kuivan ihon pelastukseksi kaivelin kääreistään vasemman laidan kosteuttavan naamion. Se olikin tosi miellyttävä ja teki todella sitä mitä lupasi. Seerumia oli paljon, mutta se ei valunut ja naamio istui kasvoille hyvin.

Vierastan hieman tuoksuja näissä – mieluiten käyttäisin tuoksuttomia naamioita – mutta vihreän teen tuoksu oli mieto ja haihtui melko pian. Ihoni tykkäsi tästä ihan hurjasti ja oli vielä seuraavana päivänäkin kosteutettu ja pehmeä. Peukut siis tälle!

FOLLOW MY ADVENTURES: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM