VIIME VIIKON PARHAAT, ELI EX TEMPORE-BLOGITAUKO

Olipahan viime viikko. Täynnä kaikkea kivaa ja paljon hommiakin. Tein torstaina yhden tentin ja heti perjantaina alkoi pikapuristus seuraavaan, joka on jo kolmen viikon päästä.

Kun sain kaikki seuraavaksi tentittävät materiaalit auki, koko homman laajuus olikin odotettua melkoisen paljon suurempi. Niinpä olen sosiaalisen elämän lisäksi viettänyt aikaa artikkelipinon, luentojen ja tenttikirjan keskellä, ja blogi on viettänyt hiljaiseloa. Sitä saattaa olla edessä useampikin viikko, vaikka muutama postaus odotteleekin jo valmiina.

Vaikka taivaalta on tullut vuorotellen räntää ja auringonsäteitä, ensimmäinen viime viikon paras on ehdottomasti juoksutreenien siirtyminen juoksumaton turvista ulkoilmaan. Pinnistelin sisällä näin pitkään, koska herkästi ärtyvät penikat ja sääret pistävät etenemisen muuten turhan nopeasti jäihin.

Pari viikkoa olenkin lähinnä fiilistellyt auringonpaistetta ja hiekkaa lenkkarin alla. Vuoden juoksutavoitekin on ajatuksen asteella jo vähän pidemmällä, mutta siitä lisää tuonnempana.

Ainiin, jossain (Helsinki City Runin mainoksessa?) taidettiin sanoa, että jos mentaliteetti on olla juoksija, termin käyttö ei katso vauhtia tai juoksun kestoa. Peukku tälle! Eivät juoksijoita voi olla vain ne, jotka kirmaavat maratonin alle neljän tunnin ja ovat kympin matkan jälkeen jo kotona suihkussa, kun minä vasta puuskutan maaliin. Näin ollen aion tästedes kutsua hölkkälenkkejäni juoksulenkeiksi.

Biisi. Koska SKAMin neloskausi alkoi ja tuo sarja soundtrackeineen tunnetusti uppoaa näin täti-ihmiseenkin, tänään kaksi ensimmäisen jakson pahinta korvamatoa. Vaikka ekassa biisissä kirosanat ja kaikki, niin nämä siivittää kyllä jalkaa lenkillä, suosittelen kokeilemaan.

Näissä meiningeissä jatketaan tätä viikkoa eteenpäin – tiedossa on ainakin pikareissu Tallinnaan ja sitä ahkeraa opiskelua. Aurinkoisia fiiliksiä sinne!

FOLLOW MY ADVENTURES: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM