IHAN TAVALLINEN TORSTAI

Ihan tavallisen torstain kunniaksi tänään vain ihan tavallisia kuulumisia. Ylläolevan kuvan kukkiva omenapuu löytyi, kun kaivelin koneen kuvakansioita. Se kukki viime keväänä älyttömän kauniisti, väitän että kevyesti Helsingin kaunein puu.

Tällä viikolla kaikenlaista puuhaa on tuntunut olevan niin paljon, että blogin päivittäminen on jäänyt taka-alalle. Rytinällä tullut kevät on aiheuttanut varmaan pienimuotoisen keväthöpsähdyksen, mutta mikäs sen kivempaa!

Onnistuin myös jotenkin telomaan selkäni salilla plyokuutiota nostaessani, ja nyt olo on kankea ja selkä ilmoittelee itsestään tuon tuosta. Muutama päivä täytyy varmaan ottaa varovasti, ja se tuntuu tylsältä juuri kun treenit ovat sujuneet mukavasti. Onneksi edellisestä vastaavasta on jo aikaa, joten ehkä oli taas aika.

Kaupoilla piipahtaminen osoitti, että kevätvaatteet ovat todellakin täällä, ja ainakin H&M:llä oli kaikenlaista kivaa. Löysin kivan ja rennon vaalean jakun. Kokeilin samanlaista, pitkänmallista jakkua Zarassa muutama viikko sitten, mutta se ei jotenkin istunut yhtään. Onneksi, toteaa sisäinen tarjoushaukkani, koska Henkkamaukan versio oli puolet edullisempi.

Salaa toivon, että tennarit saisi kaivaa esille täällä maallakin jo parin viikon sisään ja nilkkurit pakata pois. Aion ensi viikolla käydä kaivelemassa kaikki kevätkengät varastosta rytinällä esiin, niin kaikkia tulee myös käytettyä.

Muuten tällä viikolla olen esimerkiksi urakoinut yhden erityisen vaivalloisen koulutehtävän parissa, ja suunnitellut kevään ja kesän opintoja. Ruuhkaiselta näyttää ja luettavaa on paljon, mutta ei auta valittaa kun itse aikatauluttaa. Ajattelin muuten kirjoittaa opintovapaasta lisää lähiaikoina, se kun tuntuu kiinnostavan monia ainakin kasvotusten jutellessa.

Minulle tämä aika on ollut paljon hedelmällisempää ja avartavampaa kuin osasin edes kuvitella. Ehkä jollain tietyllä tavalla olen löytänyt itseni ja ajatukseni uudestaan, kuten vuoden vaihteessa kirjoittelinkin.

Ei jokainen päivä mitään perhosten lentelyä ja lintujen viserrystä ole, vaan ne harmit ja murheet vaan muuttavat muotoaan. Nehän ovat osa elämää. Kuitenkin antaa uskomattoman paljon uutta energiaa ja voimaa, kun ei ole hetkeen vastuussa mistään muusta kuin itsestään (ja opintojen etenemisestä), vaikka siihen vastuuseen haluaa myös palata, kun aika on.

Nyt takaisin lukemisten pariin, palailen lauantaina viikon parhaiden kanssa. Aurinkoista torstaita!

FOLLOW MY ADVENTURES: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM