VAIKEINTA BLOGGAAMISESSA

Koska blogi viettää pian 1-vuotisynttäreitään (jee!), olen ajatellut normaalia enemmän tähänastista bloggaustaivaltani. Menneeseen vuoteen on liittynyt paljon tapahtumia “oikeassa elämässä”, mutta bloggaaminen on ollut tuon kaiken läpi tärkeä harrastus ja rentoutumiskeino.

Rakkaisiin harrastuksiin kuitenkin alkaa kuitenkin suhtautua pikku hiljaa vähän vakavammin. Siksi ajattelinkin tänään kirjoitella ylös siitä, minkä koen bloggamisessa haastavaksi.

Nähdä omat tuotokset muiden silmin. Olen onnistunut hyvin siinä, etten kovinkaan monen postauksen kohdalla mieti, mitä muut tästä nyt ajattelevat. Minun on kuitenkin haastava muodostaa kuvaa siitä, millaisena muut näkevät blogini sisällön, juttujeni ja kuvieni tason.

Olla rönsyilemättä. Kirjoittaisin helposti yhden otsikon alle vaikka mitä, kun kerran juttu lähtee johonkin suuntaan. Monta monituista kertaa olenkin suosiolla vaihtanut otsikkoa, kun näppikseltä syntyvä teksti onkin jotain ihan muuta, kuin mitä olin suunnitellut.

Olla vaatimatta itseltään övereitä koko ajan. Olen asettanut itselleni tässäkin asiassa ihan ihmeellisiä vaatimuksia. Että postauksen pitää olla tällainen ja tällainen, että voin julkaista sen.

Olen pitänyt kiinni siitä, että tämä ei ole täydellinen blogi – jos itse pidän kuvasta ja tekstistä, se riittää. Elämä ei ole täydellistä, enkä halua esittää että se olisi. Visuaalisesti täydelliset some-kuvat ja blogit ovat tietty ihanaa silmäkarkkia, mutta en halua itse haikailla virheettömyyden illuusion perään.

Olla vertaamatta itseään muihin ja tunnistaa oma kehitys. Tiedostan, että tämä saattaa kuulostaa päinvastaiselta kuin se, kun alussa sanoin etten oikeastaan mieti, mitä muut ajattelevat tuotoksistani. Nämä ovat kuitenkin minulle kaksi eri asiaa.

Joka puolella nettiä näkee mielettömän taidokasta ja upeaa sisältöä. Kun itse opettelee monet asiat kantapään kautta-metodilla, on joskus vaikea olla salaa kadehtimatta ja tuntematta riittämättömyyttä. Miksi mä en osaa kun noi muutkin osaa, mähän olen niitä paljon vanhempikin, huutelee kolmenkympin kriisi. Yritän siis olla kiitollinen tähän asti oppimastani ja tyytyä ihailemaan muiden työtä, samalla kun itse opettelen lisää.

Haksahdan helposti myös jossitteluun seurauksena edellisestä. Jos olisin aloittanut blogin jo silloin monta vuotta sitten kun asiaa ensimmäisen kerran harkitsin. Jos olisin käyttänyt kaikki ne tunnit oman blogin lukemiseen eikä muiden selaamiseen. Jos, jos, jos…

Vetää raja siihen, mitä haluan blogiin jakaa ja mitä en. Luetuimmat postaukseni ovat niitä henkilökohtaisimpia ja rennoimpia, mikä houkuttelee kertomaan blogiin enemmän ja enemmän.

Olen kuitenkin sopinut itseni kanssa rajat aloittaessani, ja niiden välissä aion taiteilla. Blogin ei ole tarkoitus olla henkilökohtainen päiväkirja kuin tiettyyn rajaan asti.

Ottaa kuvia. En ole järin kiinnostunut valokuvauksesta, mutta viimeinen vuosi on opettanut, että se olisi enemmän kuin hyödyksi. Visuaalinen silmäni ei ole kummoinen, mutta opin koko ajan lisää.

Pilkuttaminen. Ala-asteen opettajani varmasti allekirjoittaa tämän, mutta pilkkusäännöt aiheuttavat mulle edelleen harmaita hiuksia. Mä en vain osaa pilkuttaa! Suurempi ongelma lienee se, etten ole tarpeeksi kärsivällinen ja kiinnostunut opiskellakseni aihetta lisää. 😀

Jos jollain on hyvä vinkki pilkuttamisen pikakurssista aikuiselle, vinkatkaa heti! Omien tekstien kriittinen tutkiskelu nostaa ajoittain punan poskille pilkutuksen osalta, pakko myöntää…

Ihanaa sunnuntaita!

___________

Today, I wanted to write about stuff I feel challenging about blogging. On a happy note, I am so grateful to have found this hobby and have already been writing for almost a year.

FOLLOW MY ADVENTURES: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM

2 thoughts on “VAIKEINTA BLOGGAAMISESSA

Comments are closed.