PÄIVÄRETKI MONACOON

Monaco

Lue aikaisemmat road trip-postaukset täältä:
Osa 1, osa 2, vlogi osa 1, Cannes, Montpellier.

Yövyimme Cannesissa, josta jatkoimme vatsat herkkuaamiaista pullollaan kohti Monacoa. Aamu valkeni harmaana, mutta aurinkokin pilkisteli lupaavasti pilvien välistä.

Matka kaupunkien välissä on alle 60 km, mutta suosittelen ehdottomasti valitsemaan maisemareitin Nizzasta eteenpäin ja skippaamaan moottoritien. Niin henkeäsalpaavan kauniit maisemat nimittäin olivat! Kesäaikaan juuri tämä pätkä on tuskaisen ruuhkainen, ja moni Nizzaan lentävä valitsee auton sijaan helikopterin Monacoon. Joulukuussakin oli paljon liikennettä, mutta kesällä ruuhkat ovat varmasti ihan eri sfääreissä.

Ennen Monacoa vuoristotie mutkittelee läpi muunmuassa Èzen kylän, jossa piti päästä nuuhkimaan hajuvesiä Fragonardille.

Monacoon saapuminen oli melkoinen sukellus tunneliin – en ollut yhtään valmistautunut siihen, miten paljon Monacossa ajetaan tunnelissa. Sehän on ihan loogista, niin pieni ja vuoristoinen Monacon alue on.

Koska GPS ja tunnelit eivät ole paras yhdistelmä, parin “eikun” jälkeen löytyi kuin löytyikin parkkihalli. Ensimmäinen etappimme oli Prinssi Rainierin autokokoelmaa esittelevä museo. Jos ymmärsin oikein, museo ei sijaitse Monte Carlon puolella, vaan Terraces de Fontvieille-nimisessä osassa kaupunkia, ja on auki joka päivä joulupäivää lukuunottamatta.

Tykkään katsella autoja vaikka autofriikki en olekaan, ja museo oli minullekin mielenkiintoinen ja viihdyttävä. Sanoisin, että autoista kiinnostuneille paikka on ihan must Monacon autourheiluhistorian huomioon ottaen!

Kokoelmassa oli kaikenlaisia kulkuvälineitä hevoskärryistä formulaveneeseen. Useampi auto oli ollut ruhtinasperheen, esimerkiksi Prinsessa Gracen käytössä. Gracen elämä ja traagisen lopun saanut tarina jotenkin erityisesti kiehtoo, varsinkin nyt kun on päässyt käymään paikanpäällä.

Tilaisin yhden tällaisen alakuvan kaunottaren, kiitos…! Harmi vaan, että tämänvärisiä taisi olla maailmassa alle 20, ja ilman erikoista väriäkin auton hinta taidettiin laskea miljoonissa…

Seuraavaksi jatkoimme hissillä ja kävellen vuorta ylöspäin vanhaan kaupunkiin. Näkymät sieltä alas olivat tosi hienot, ja samaa mieltä oli miljoonaviisisataatuhatta muutakin turistia. 🙂 Kiertely ylhäällä jäi siis kuvien ottamiseen ja pieneen piipahdukseen kujilla, jotka olivat täynnä turistikrääsää ja ylihinnoiteltuja voileipäbaareja.

Viimeinen pysähdyksemme oli Monacon joulumarkkinoilla, joissa ruokalistalla olivat perinteiset monacolaiset pasteijat eli barbajuanit, jälkkäriksi paukkasimme tietenkin churro-kojulle.

Tässä viimeisessä kuvassa olin jäätävän nälkäkiukun kourissa. Mäen kiipeäminen ärsytti, tukka ärsytti, nälkä ärsytti, kuvat piti saada mutta mikään niissä ei onnistunut. Karseaa, kun valokuvauksellista taustaa olisi vaikka millä mitalla, mutta kaikki on kertakaikkisen hankalaa. 😀

Joulumarkkinoilla ihmisiä tarkkaillessa kävi aika pian selväksi, mikä on monacolaisen daamin talviunivormu. Pillifarkut, isot aurinkolasit, luksusmerkin tennarit tai Isabel Marantin talvibuutsit, nahkatakki, turkisliivi ja Chanelin 2.55. Bonuspisteitä sai turkispampulalla varustetusta piposta ja kainalossa tärisseestä pikkukoirasta toppatakissa. 🙂

Kalliit skumpat ja kello viiden teet saivat tällä kertaa jäädä, sen verran haastavaa oli parkkipaikan löytäminen, kun ei oikein tiennyt mistä lähteä etsimään ja kaduvarret olivat ihan täynnä. Niinpä kurvailimme toiseen päähän Monte Carloa F1-rataa mukaillen ja suuntasimme takaisin kohti Cannesia.

Alkuperäinen tarkoitus oli käydä Monacossa, ja palatessa pysähtyä Nizzassa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat lennossa, kun Nizza oli ruuhkainen ja ahdas lauantai-iltapäivällä kolmen aikaan. Tyydyimme siis ajelemaan Nizzasta “rantaa pitkin” Antibesin kautta Cannesiin.

On our road trip to France and Spain we also did a day trip to Monaco. It was beautiful, but oh so crowded!

FOLLOW MY ADVENTURES: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM