ABOUT MY LOVE FOR NYC

Top of the Rock Sunset

 

NYC Hells Kitchen

WTC NYC Foggy Day

WTC Birthday Roses

NYC Belasco

NYC Central Park

Upper West Side Morning Walk

When I was a teen, I remember curling up on the sofa one on a Friday night in June after coming back from my horse riding lesson. I clicked through the channels mindlessly, until deciding there’s really nothing that interesting on and I just might stay on this random channel for now. There was a movie on, Alfred Hitchcock’s Rear Window. Five minutes later I had forgotten all about wanting to find something more interesting to watch. I had also fallen in love with city in the movie. The city turned out to be New York City (even though the movie was shot on a set).

Approximately fifteen years after watching that movie, I was sitting in a yellow cab that was coming out of a tunnel to Manhattan’s Upper East Side. I remember the feeling but don’t even want to describe it – I want to keep it all to myself and remember it forever. It might be a small thing to someone else, but for me it was proof of being able to see the world and do whatever I set my mind into. I had traveled and lived abroad before that, but dreaming of going somewhere for so long and then actually going was a whole another deal.

The city was everything I had imagined it to be and so much more. Foremost, the trip was a personal milestone and meant the world to me. It’s now been more than a year I last visited NYC. I keep fighting the urge to book tickets every week, there have been excellent deals lately… I really wish to go back soon, but whenever the time comes I’ll be as happy as if it were the first time there.

What is your favorite place in the whole wide world?

Teini-ikäisenä lysähdin telkkarin eteen eräänä kesäkuisena perjantaina. Tuona kesänä Yle näytti joka perjantai yhdeksältä klassikkoelokuvia, ja tuolla viikolla vuorossa oli Alfred Hitchcockin Takaikkuna. Kanavasurffailun osoittautuessa hyödyttömäksi jäin seuraamaan elokuvaa, ja viisi minuuttia myöhemmin kaukosäädin oli unohtunut sohvan käsinojalle. Tuo elokuva sytytti minussa ylitsepääsemättömän halun matkustaa New York Cityyn (huolimatta siitä, että elokuva kuvattiin suurimmaksi osaksi lavasteissa).

Noin 15 vuotta tuosta hetkestä istuin taksissa, joka nousi tunnelista Manhattanille Upper East Sidella. Muistan sen tunteen elävästi, ja se kuuluu hetkiin, jotka haluan muistaa aina. Jollekin toiselle NYC on vain kaupunki muiden joukossa, mutta minulle se ja sinne matkustaminen ovat osoitus siitä, että unelmat ovat saavutettavissa. Olin asunut ulkomailla ja matkustanut melko paljon ennen tuota hetkeä, mutta jostain paikasta unelmoiminen niin pitkään, ja unelman toteutuminen vihdoin oli ihan eri luokan juttu.

Kaupunki oli kaikkea mitä kuvittelin ja paljon enemmän, ja sinne pääseminen merkitsi minulle mielettömän paljon. Nyt viime vierailustani kaupunkiin on kulunut yli vuosi, ja halu päästä takaisin alkaa olla sietämätön. Joka kerta lentotarjousten kohdalla hiirikättä täytyy melkein hillitä… Olisi ihanaa päästä takaisin pian, mutta meni miten kauan tahansa, on sinne aina yhtä ihana palata.

Mikä on sinun lempipaikkasi?

FOLLOW MY ADVENTURES: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM